Mökkielämää

Olemme täysin metsittyneitä. Mökillä on kulunut jo toista viikkoa melkein putkeen. Erityisesti koira on sekaisin tästä kaupunkiin siirtymisestä, pissaa ja kakkaa on saanut siivoilla. Mökillä oli ovi auki yötä päivää, joten ulos meneminen oli helppoa. Kaupungissa ovia on enemmän, mutta jostain syystä pentu ei niille löydä aina. Noh, luotan siihen, että kaveri oppii sisäsiistiksi ajallaan, kuten muutkin koirat.

Mökillä elo on jotenkin tosi huoletonta muutenkin. Olemme nauttineet auringosta varmaan enemmän kuin minään kesänä aiemmin. Päällä on ollut kaksi viikkoa bikinit ja shortsit. Käly ihmetteli bikinieni määrää, mutta olen taatusti tänäkin kesänä käyttänyt lähes jokaista paria. Niistä ei paljoa asukuvia oteta, joten täälläkään ei ole juuri mitä julkaista. Tässä perussettiä viime viikolta. Henkan biksuja täytyy kehaista, ne istuvat lujemmassakin menossa ja näyttävät omaan silmääni oikein kivoilta. Hiuksiin taas olen kietonut sitä kuuluisaa "puhelinlankaa". Hiukset kiittävät taatusti, yleensä pidän niitä nutturalla koko kesän, ja tavalliset ponkut kera auringon, suolan ja veden ovat saaneet hiukset aina siihen kuntoon, että leikkaan 10 senttiä pois kesän jälkeen.

Ennen en oikein viihtynyt saaressa, sillä olen tottunut liikkumaan päivittäin. Viime kesinä vedet ovat kuitenkin olleet niin lämpimät, että vesijuoksu ja vesijumppa on onnitustunut päivittäin. Tarvitse liikunta-annokseni, sillä muuten tulen kärttyiseksi. Vesijuoksusta onkin tullut yksi kesän mielilajeistani. Vaikka akilles on vaivannut vielä keväälläkin normijuoksussa, vedessä sitä ei tunne.Vesijuoksulla olenkin kuntoutunut siihen pisteeseen sekä jännetulehduksen että mykoplasman osalta, että voin nyt juosta kuivallakin maalla täysin normaalisti entistä vauhtia. Voi pojat, että se tuntuukin mahtavalta! Toki osana kuntoutumiseen on varmaan myös vatsa- ja reisilihashaasteella, joita olemme tehneet aika ahkerasti. Vatsojen osalta olen jo päässyt loppuun ja täytyy sanoa, että vyötärö on kuroutunut sisäänpäin. Myös sixpack häämöttää. En oikeastaan haluakaan sen näkyvän selvästi, mutta tiukka maha toki on mukava juttu. Ei tule syötyäkään liiaksi, kun maha ei anna periksi ;)

Loppuviikosta lähdemme varmaan vielä viimeiselle reissulle saareen ennen lomien päättymistä. Vaikka kuinka
koettaa varautua siihen, että pitkäkin loma päättyy joskus, se tuntuu silti vaikealta. Tosin tänään lohduttauduin selailemalla kuvastoja, nehän olivatkin kaikki pompsahtaneet kotiin reissumme aikana. Meitä puraisi mökillä myös sisustuskärpänen vanhoja siustuslehtiä lukiessamme, ja olemmekin tänään laittaneet kotia uuteen uskoon. Julkaisen siitä kuvamateriaalia myöhemmin. Tosin täysin loppuun voimme sisustuksen viimeistellä vasta lokakuussa, jolloin pentu alkaa olla puolivuotias. Silloin vahinkojen pitäisi loppua...








Mutta, kerranpa lapsi on lapsi, ja aika kuluu kovin nopeasti. kesä pennun kanssa oli ihana, oli mahtavaa olla pitkällä lomalla kerrankin. Ilman sitä pennun kasvatus ei olisi kyllä onnistunut. Nyt syys saapuu jo vähitellen, aamu-usvakin sen jo minulle kertoi. Lisäksi täällä on pimeää öisin! Se tuntuu varmaan hassulta etelän ihmisistä, mutta öiseen aurinkoon tottuu, ja nyt muutaman tunnin pimeä keskellä yötä tuntuu hiukan pelottavalta jopa. Vaikka syksyn tule tekee minut aina haikeaksi, siitä alkaa myös jollain tavalla aina uusi alku ihan niin kuin tammikuussakin. Syksyllekin on luvassa kaikkea uutta ja jännittävää :) Nyt kuitenkin maltan vielä nauttia viimeisestä viikosta tätä lepoa, vaikka työajatukset hiipivätkin jo väkisin mieleen. Käykö muillekin niin?

Kesäisiä peruspilareita

Vaatekaapin peruspilarit on saanut minut huvittumaan moneen kertaan, ärsyyntymäänkin..äh, peruspilarit. Noh, jospa sille keksittäisiin joskus parempi termi, minulle tulee pilareista mieleen Ateena ja menneisyys. Siellä näin monia peruspilareita, muun muassa demokratiamme alkukehdon. Satuin myöskin keskelle rajua mielenosoitusta, sillä vuosi oli 2011. Suosittelen Ateenaa pilareineen lämpimästi, se oli kiehtova ja jotenkin mystinen kohde kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Vaatekaapin peruspilareista sen sijaan suosittelen valkeaa paitista ja nahkaista laukkua. Niillä pääsee pitkälle. Valkea hihaton paitis on kesällä ollut yksi käytetyimpiä vaatteitani, sillä sen voi yhdistää mihin vain:  lyhyeen että pitkään alaosaan, housuihin tai hameeseen, kirjavaan tai yksiväriseen. Nahkainen laukku puolestaan on ehdoton hankinta. Itse olen karsinut valikoimista lähes kaikki tekonahkaiset kirppikselle, suurin osa tosin on karsinut itse itsensä hajoamalla lopulta käsiin.

Oma nahkainen laukkuni on talvialesta hankittu Guessin mustaruskea käsilaukku. Se on pieni tilaihme, joka
nielee sisäänsä paljon tavaraa. En koskaan ajatellut hankkivani Guessin laukkua, sillä en pidä niiden tavasta huutaa nimeään isolla. Tämän laukun kätevä väritys kuitenkin ajoi merkkinäkyvyyden yli ja kaikessa kätenyydessään se on tosi näppärä arkilaukku. Minulla on laukun ja kenkien yhdistelyssä pakkomielle siihen, että ruskea on yhdistettävä ruskeaan ja musta mustaan, muiden värien suhteen olen vapaampi. Lisäksi nahka on yhdistettävä nahkaa ja mokka mokkaan. Tämän laukun kaksivärisyys tuottaa paljon vähemmän päänvaivaa.

Kuvat on napattu Venetsian kaduilta, siellä oli paljon hyviä kuvauspaikkoja, ja jopa miehenikin innostui asukuvailusta. Erityisesti haaremihousukuvat olivat niin hyviä, että päätin joustaa periaatteestani olla näyttämättä naamaani. Jos joku nyt minut tunnistaa, niin terve vaan tutuille :) Tuskinpa kuitenkaan. Haaremihousut olivat ainoa reissussa tehty vaatehankinta. Olen niitä katsellut jo monena vuonna, ja ajatellut, että thaimaalaisista kolmen euron housuista en ole valmis maksamaan viittätoista. Nyt joustin periaatteestani, sillä niin monena vuonna olen harmitellut, etten housuja saanut. Ne ovatkin todella rakkaat, vaikkakin reissun jälkeen ne ovat olleet vähällä käytöllä, koiranpentu rakastaa kaikkea liehuvaa, en halua ottaa sitä riskiä, että pienet naskalit tuhoavat nämä housut.

Kukkashortsit puolestaan ovat niin ikään talvialelöytö, ne ovat Sisters Pointin, ja kaikessa tiukkuudessaan todellakin vaativat väljän yläosan. Valkea paita siis sopii sekä löysän että tiukan alaosan pariksi. Aiemmin olen pyrkinyt välttämään löysän yhdistämistä löysään, mutta se on itseasiassa ihan kivan näköinen yhdistelmä sekin. Lisäksi se on kesällä äärimmäisen kätevä. Kukapa ei olisi näillä helteillä hiukan pöhöttynyt! Mutta, nautitaan tästä niin kauan kuin se kestää, talvella näitä kelejä jo kaivataan. Itse palailen taas saareen muutamaksi päiväksi paistattelemaan, itse saan olla laiturilla auringossa ja pentu voi nauttia viileästä metsän varjossa, kätevää ;) Mukavia hellepäiviä! :)

Viikonloppu Venetsiassa

Toivoin kolmekymppislahjaksi matkaa Venetsiaan ja sain sen. Mies lähti pitkin hampain katsomaan "haisevia kanaaleja ja ihmisiä, joita on kuin meren mutaa". Yllätys oli suuri ja iloinen, kun löysimme kauniin kaupungin, jonka kapeilla kujilla käppäilimme ajoittain lähes yksin, kuten kuvasta näkyy.

Venetsia on yksi kauneimmista kohteista, joissa olen käynyt. Rakennukset ovat vanhoja ja valo värjää ne aamuin illoin todella komeasti. Kanaaleja on kaikkialla, ja ihania kuvia kertyin satoja. Todellisen Venetsian näkeminen ei kuitenkaan tapahdu päivässä, kuten useat ajattelevat. Kaupungista ei myöskään saa mitään käsitystä, jos jää pyörimään Rialtoon ja San Marcon aukiolle koko vierailun ajaksi. Itse välttelimme näitä päiväsaikaan viimeiseen asti, tungos oli aivan jäätävä, kun kerran vahingossa Rialton reunalle eksyimme.





Majoituimme Locanda Ca San Marcuolassa, joka oli viehättävä pieni hotelli vesibussipysäkin vieressä. Hotellimme sijainti oli täydellinen. Pääsimme vesibussilla helposti mihin tahansa, ja paljon vesibussia kulutimmekin. Itse asiassa parasta Venetsiassa oli juurikin ajella bussin kyydissä eri reittejä ja ihailla taloja. Hyppäsimme bussista ajoittain ulos, ja kävimme kävelemässä eri kaupunginosissa, sitten matka taas jatkui näppärästi seuraavalta pysäkiltä.





















Kiertelimme enimmäkseen hiukan päättömästi katuja ja ihailimme miljöötä. Ennalta olimme oppasta katsoneet, mitkä kaupunginosat kiinnostavat meitä. Kävimme myös Muranon saarella, mikä oli myös hauska elämys. Sen sijaan Buranoon emme sieltä suosittele matkaamaan, mikäli ei tykkää matkustaa ylikuormitetussa vesibussissa miljoonan muun turistin kanssa.











Kohteista näimme Peggy Guggenheimin taidekokoelman, Muranon lasinpuhalluksen ja toki San Marcon torin Hiljaisine siltoineen. Tuohon viimeiseen menimme eräänä iltana kymmenen jälkeen. Silloin tori oli hiljainen, ihmiset istuivat syömässä ja kuuntelivat klassisten ammattimuusikoiden muodostamia trioja, jotka soittivat eri puolilla toria. Se oli oikein oivallinen aika nähdä tuo paikka. Tori oli tyhjänä aivan julmetun suuri. Niin ikään kirkon kello oli hauska, kuinkahan moni tungoksessa ehtii huomata, että kelloon hakkaa kaksi "oikeaa" kellonsoittajaa.

Hintataso Venetsiassa oli yllättävän alhainen. Majoituksemme oli halvempi kuin Oulun Eden, mikä huvitti suuresti, kun tajusimme sen. Ruokakaupassa oli halvempaa, niin ikään ravintoloissa. Tosin, jos ruokailee Rialtossa tai San Marcon aukiolla, saa taatusti pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Itse etsimme ravintolaa juutalaiskaupunginosasta, jossa hotellimmekin oli ja olimme todella tyytyväisiä löytöihimme. Söimme enimmäkseen pastaa ja pizzaa. Liharuokia Venetsiassa ei harrasteta, ne eivät toisin sanoen ole hyviä. Myös kalojen tuoreus kannattaa varmistaa, se mainitaan Menun takaosassa. Usein ravintolat tarjoavat pakastettuja kaloja ja äyriäisiä. Tällä matkallamme huomasimme, että ero tuoreen ja pakastetun välillä hinnassa on lähes nolla, mutta maussa sata. Niin ikään huomasimme, että erityisesti Berlitzin oppaiden ravintolasuositukset ovat ihan osuvia, vaikka aiemmin olimme skeptisiä oppaiden suositusten suhteen.

Kuvituksena tässä rakennuksia Grande Canalin varrelta. Suuri osa on otettu hotellimme läheltä ja sen edustan laiturilta. Viihdyimmekin siinä usean tovin. Asuna monena iltana toimi Zaran vanha jumpsuit, joka huivin ja neuleen kera oli sopiva valinta viileisiin ja hiukan sateisiinkin iltoihin. Kesäistä fiilistä koleudessa toivat Ted Bakerin ihanat sandaalit. Pahoittelut varmaankynsistäni, maraton on tuhoisa harrastus.

 Vaikka iltaisin oli hiukan kylmä, päivisin 20 asteen lämpötila ja pilvisyys oli erinomainen sää Venetsian tutkimiseen. Kun aurinko hetkittäin paistoi täydellä terällä, kaduilla oli todella kuuma. En siis suosittelisi matkustamaan kaupunkiin heinä-elokuussa. Silloin Venetsiassa on paitsi julmetusti ihmisiä, myös tukahduttavan kuuma. Aiomme ehdottamasti mennä sinne uudestaan, mahdollisesti jonakin vuonna kevätlomalla helmi-maaliskuussa, jolloin kaupungissa on vähiten turisteja. Olisi hauskaa nähdä Venetsia talvellakin.

Ajatuksia tekstiprinteistä

Olen tosi kranttu printtien kanssa, vaikka pidänkin niistä paljon muiden kodeissa ja vaatteissa. Ehkä kranttuuteni johtuu siitä, että työssäni työskentelen kielien ja hyvän ilmaisun kanssa päivittäin. Silloin "do what love, love what you do" ja muut vastaavat tuntuvat aika ironisilta ilmaisuilta ;)

Noh, annapas olla, kun kehitin itselleni viime keväänä pakkomielteen printteihin, oli löydyttävä oman seulani läpäisevä lausahdus ja kieli. Ranskan kieltä en ole opiskellut puolta vuotta kauempaa, vaikka se kuulostaa omaan korvaan tosi kauniilta. Aiemmin toivoin, että osaisin sitä paremmin, mutta mitä printteihin tulee, on vain hyvä, että lausahdukset eivät ole liian kuluneita omassa mielessäni. Ce la vie on yksi lempilausahduksistani, se voisi olla oikeastaan vaikkapa mottoni. Elämä on potkinut päähän ajoittain tosi rankasti, mutta silti, se on vain elämää. Elämä jatkuu, alamäen jälkeen tulee ylämäki. Enpä siis olisi voinut olla innostuneempi, kun silmiini sattui Nellyltä tämä ihanan pehmeä puuvillapaita kera lausahduksen.











Ennustin eilen oikein. Syyskuvasto Ellokselta todella kolahti luukkuun. Olkoon netti ja nopeus, mutta joistakin asioista pidän old school -tyylisinä, ja yksi niistä asioista on kuvastojen selailu. Odottelenkin tällä viikolla saapuvaksi muitakin lehteiltäviä. Ilokseni huomasin, että printtien voittokulku jatkuu syksylläkin. Ranskaa en löytänyt, mutta sen sijaan bongailin muutamia tunnistamattomaksi muotoiltuja tekstejä, sellaisia, joita täytyy tuijottaa hetki ennen kuin ymmärtää, mitä tekstissä sanotaan. Taidanpa klikkailla yhden sellaisen kotiin. Tosin odottelen muidenkin mallistojen saapumista ennen tilailua. Pihamme autotalliprojekti hidastaa ostohaluja kummasti ;)

Kuvat räpsin reissulla Barin lentokentällä. Kun odotteluaikaa on puoli päivää, luovuus on huipussaan. Täytyypä tuosta Barista todeta, että on hyvä, kun näimme sen ohikulkumatkalla. Joskus aioimme lentää sinne ja alkaa sieltä käsin kiertää eteläistä Italiaa. Bari näytti kuitenkin niin tylsältä teollisuuskaupungilta, että sinne emme taida eksyä enää toiste. Huomatkaa kuvissa myös herran säpäkät housut Zarasta. Itse pidän niistä jopa enemmän kuin herra itse. Harmi, että olen niin paljon pienempi, muutoin saattaisin lainata housuja ;)

11 viikkoa vanha koiranpentu

Tuntuu hullulta, että pentu on ollut meillä jo kuukauden. Aika kuluu jotenkin hitaasti sen kanssa mutta samalla kuitenkin nopeaa. Jokainen hetki sen kanssa pitää kyllä elää huolella, ei ehdi ajatella menneitä tai tulevia, kun tarpeet ovat tässä ja nyt. Se on oikeastaan aika tervettä välillä. Itsekin tuppaan ajattelemaan usein yhtä ja tekemään toista.

Jos olisi tiennyt, kuinka työlästä tämä pentuaika on, olisi ehkä miettinyt vielä uudestaan. Onneksi en kuitenkaan tiennyt, niin paljon iloa pentu tuo meidän ja kaikkien läheistemme elämään. Rotuna kultainen on kuitenkin sellainen helposti oppiva ja hyväntahtoinen. Meidän pennullamme virtaa tosin riittää.

Tässä muutamia juttuja, jotka olen kokenut suurimpina ahaa-elämyksinä. Suurimman osan vastauksista muihin kysymyksiini olen löytänyt Tuire Kaimion pentukirjasta, jota en voi kyllin kiitellä. Se pitäisi jokaisen pentua hankkivan lukea ennen kuin alkaa kasvattaa pentua. Monessa asiassa voi mennä pieleen ilman sitä, mekin olisimme olleet ihan kentällä.

Lohtua lämmikkeeksi ja muutama lipaisu melonia... putosi laiturilta... tekemällä oppii -toivottavasti.

1. Pentu kaipaa aina huomiota. Isäntä päättää koska sitä annetaan. Huomion antamisella on helppo johdatella pentu oikeille jäljille siitä, minkälaista käytöstä odotetaan. Esimerkiksi meillä rajut puremisleikit aiheuttavat nyt sen, että sulkeudumme pennun ulottumattomiin toiseen huoneeseen. HUOM, emme siis sulje pentua mihinkään koppiin vaan menemme pois sen ulottumattomista.

2. Pennun tassuja, korvia, silmiä, kynsiä ja koko kehoa tulee käsitellä päivittäin alusta alkaen. Näin se tottuu käsittelyyn, ja kaikki toimenpiteet kynsien leikkuusta eläinlääkärikäyntiin tulevat helpoiksi.

3. Temppujen opettaminen on helpointa ruoan antamisen yhteydessä. Pentumme osaa jo istua ja katsoa omistajaansa sekä pysyä paikallaan. Ruokakuppi on riittävän suuri motivaattori näiden asioiden oppimiseen.

4. Ruokakupille kutsutaan viheltämällä. Välillä pentu saa mennä ulkoilemaan ennen ruokaa ja se kutsutaan suoraan pihalta kupille viheltämällä. Näin pentu oppii tulemaan luokse aina, kun sitä kutsutaan, koskaanhan se ei voi tietää, milloin se saa superpalkinnon, milloin pienen namin tai milloin rapsutuksia. Se tulee varan vuoksi luokse aina.

5. Sukulaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä. Sukulaiset ovat pahin nakki, he opettavat pennulle kaiken sen, mitä kotona pyritään välttämään. Heille kannattaa siis kertoa, mitä käytöstä ei tule käsitellä suopeudella antamalla huomiota.

Itsellämme tuo viimeinen kohta on pahin.... pentu tervehtii hyppäämällä. Itse emme sitä salli, mutta ne mummit, ne mummit.... Noinkohan he tervehtivät pentua yhtä ilolla, kun se vuoden päästä 40-kiloisena hyppää ja laittaa tassut olkapäille. Huooh...saa antaa vinkkejä, tässä hyppimisasiassa emme kokeneet Kaimion oppeja onnistuneiksi. Muutoin kirja on meille pelastatus. Tällaisia koirajuttuja loppuviikkoon. Hauskaa alkavaa lomaviikkoa! Kehtaanko edes kertoa, mutta toivon syyskuvastojen kolahtavan huomenna postilaatikkoon, mikähän se onkin aina tähän aikaan...... ;)

On the Top of Dubrovnik

Kerran vielä Dubrovnik! Yksi kaupungin kohokohtia oli sen viereiselle kukkulalle nouseminen. Huipulle mentiin kaapelivaunulla, jossa korkeanpaikankammoinenkaan ei ehtinyt kerätä paniikkia, sillä vauhti oli sen verran hurja. Huipulla oli ennen kuin ehti kissaa sanoa, jos näin kulunut sanonta sallitaan. Huipulta näki paitsi koko kaupungin myös ympäröivän saariston, johon ehdottomasti kannattaa tutustua Dubrovnikissa käydessä. Kuten todettua, itse kaupunki on niin pieni, että kaksi kolme päivää riittää sen näkemiseen. Sen jälkeen kannattaa siirtyä ihailemaan kaupunkia mereltä päin tai ottaa lauttayhteys seuraavaan kohteeseen, lähisaareen tai kauemmas aina Kreikkaan asti.

Harmaan ja mustan yhdistäminen viehätti minua tuonakin päivänä jona huipulle menimme. Ylipäänsä tykkään kauheasti tuosta harmaasta perusteepparista. Se sopi hyvin Conssien ja Vilan nahkashortsien kaveriksi. Siihen olisin ehkä mielelläni nakannut vielä jonkun statement-korun elävöittämään menoa, mutta niitä en matkalle raahannut, sillä laukku painoi jo ilmankin ihan riittämiin. Tosin tällä kertaa ahdoimme kaikki kamat lentolaukkuihin, jotka kulkevat näppärästi pyörillä. Olipa muuten vapauttava tunne olla lentokentällä pelkän käsilaukun kanssa!

Onneksi helteet rantatuivat viimein tännekin eikä matkaa tarvi enää niin kaiholla muistella. Tuo harmaa neuletakkikin pyöri kylmään aikaan niin tiheään pesukoneessa, että se on jo aivan hiutunut. Se on jo vanha löytö henkalta, ja on kyllä pysynyt hyvänä pitkään. Samaa ei voi sanoa noista Vilan tekonahkashortseista, ne näyttävät jo tuon yhden reissun jälkeen hyvin käytetyiltä. Tehtiinkö ennen ns. halpaketjujenkin vaatteet paremmin? Olin mieltänyt Vilan nuorison halpaketjuja laadukkaammaksi vaatemyymäläksi, mutta usean pettymyksen jälkeen en enää oikein mielelläni tee sieltä hankintoja. Henkan uskollinen neuletakki oli joka tapauksessa juuri passeli valinta illan viileyteen matkalla ja jäätäviin viileisiin kesäpäiviin kotosalla. Shortsejahan ei voi kylmälläkään hylätä, eihän? Kesävaatetus katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista ainakin näillä leveyksillä tuntuu siltä ;) Näitä kuvia katsellessa täytyy kehaista miekkosta, hän on kehittynyt asukuvien ottajana. Kuinka pitkin hampain hän aina käykään puuhaan, kotipihalla ei kirveelläkään, mutta matkoilla jo nurisematta. Tosin edelleen on onnistuttava kerrasta, ei sitä nyt monia kuvia yhdestä...huooh, kuulostaako tutulta? :)

Korcula on My Mind

Lupaavat helteitä, mutta en usko ennen kuin näen. Viime yönä näin unta siitä, että olin takaisin Korculan kalliorannoilla pinkeissä bikineissä ja nautin, kun aurinko ja kuuma tuuli lämmittivät naamaani. Noh, kun heräsin, niin eihän siiinä mikään aurinko lämmitellyt, vaan isäntä puhalteli lämmintä nieriän hajuista ilmaa kohti naamariani. Todellisuus, oh, rakastan sinua. Nieriä oli kyllä hyvää eilen, siinä ei ole moitteen sijaa.

Korcula Town oli joka tapauksessa yksi ihannimmista aurinkokohteista, jossa olemme käyneet. Se oli pieni noin Sallan kokoinen kylä Korculan saarella. Matka sinne Dubrovnikista kesti bussilla ja lautalla noin kolme tuntia. Maisemat olivat huikeat. Tiet olivat kiemuraisia ja autot kulkivat korkealla vuoren rinteellä, en yhtään harmitellut enää bussista sitä katsoessani, ettemme vuokranneet matkalle autoa. Jätän ihan mielelläni ajamisen tiet tunteville ammattikuskeille tässä ja oikeastaan missä tahansa muussakin kohteessa. Jääpähän enemmän aikaa katsella ja mietiskellä, kun ei tarvitse keskittyä tiellä pysymiseen.

Korculassa vesi oli, jos mahdollista, vielä kirkkaampaa kuin Dubrovnikissa. Hiekkarantoja oli muutama, ja paikalliset hehkuttivat niitä saaren parhaiksi. Erehdyimme yhteen niistä, ja totesimme sen olevan sellainen massaturistiranta, joita löytyy mistä tahansa Välimeren maasta. Sen sijaan mukulakivirannat ja niiden kirkas vesi sekä väenpuute viehättivät meitä paljon enemmän. Kaipa paikalliset olivat jo niin tottuneita niihin, etteivät nähneet metsää puilta. Kävimme muutamilla mukulakivirannoilla pyöräille, kävellen ja taksiveneellä. Enimmän ajan vietimme kuitenkin kaupungin lähellä olevalla kalliorannalla. Emme ole koskaan olleet sellaisella, ja jotenkin ajattelimme, että kivet ovat kovia, mutta niiden päällä oli oikein mukavaa makoilla ja seurailla vilkasta pienpaattiliikennettä. Veteen pulahtaminen onnistui kiven päältä siinä missä tavalliseltakin rannalta. Kivien läheisyydessä näki sitä paitsi lähestulkoon yhtä paljon erilaisia kaloja kuin suomalaisessa akvaarioliikkeessä. Tunnistin monta aikanaan omassa akvaariossani uiskennellutta lajia.

Syöminen Korculassa oli hiukan halvempaa kuin Dubrovnikissa, mutta huonoja ravintoloita oli huomattavasti Adio Mare -ravintolaan. Usein oppaiden suosittelemat ravintolat eivät ole kovin erikoisia, mutta tämä oli niin hyvä, että sen löydettyämme emme enää etsiskellet. Erityisesti risotot olivat erinomaisia. Myös päivän kalaa kannattaa kokeilla. Sen saa itse valita, ja kokki paistaa sen hiiligrillissä. Ah, niin hyvää!

Ylipäänsä tsekkailimme pääasiassa ravintoloita, joissa oli aito hiiligrilli, niissä valmistettu ruoka oli poikkeuksellisen herkullista. Kaikki kansoitetut ja ylihinnoitellut merenrantaravintolat jätimme välistä. Joskus matkusteluharrastusta yhdessä aloitellessamme menimme sellaiseen romanttisen illallisen toivossa, mutta siitä on romantiikka suomalaisen mielestä kaukana, jos naapurinparin kanssa kyynärpäät kolahtelevat ja lasku on kolminumeroinen. Palvelu niissä tosin on nopeaa, pitäähän kierron olla pikainen, että mahdollisimman moni saadaan ruokailemaan auringonlaskun aikaan. Cheers vaan ja tervemenoa!
enemmän. Päädyimme Berlitzin oppaassa suositeltuun

Sellaisia ajatuksia Korculasta jäi. Matkapostauksia kirjoitellessa tulee aina kauhea matkakuume, mutta toistaiseksi matkat on tehty vähäksi aikaa. Keskitymme kotiin ja perheeseen ;) Tosin huomenna suuntaamme Kemijärvelle, sekin on tällä uudella kokoonpanolla aikamoinen operaatio. Saapas nähdä, onko uiminen synnynnäistä koiralapsellemme.

Wrapped Shirt

Ne kuuluisat vanhan kaupungin pyykit... :)

Hiukan lisää kuvia Dubrovnikista olisi luvassa tähän harmauteen. Kesä ikään kuin kävi kiusaamassa meitä; pari päivää oli lämmintä ja sitten taas saamme nauttia sateesta. Onneksi on tuo koiranpoikanen meitä ilahduttamassa, sateessa ei haittaa silloin mikään muu kuin ulos vieminen. Nyt olemmekin saaneet ravata siellä tiehään, sillä pienellä meni maha sekaisin. Aivan kuin lapsen tautia katsoisi, sielua korventaa, kun toinen kärsii :( Onneksi ollaan menossa parempaan suuntaan. Oli tarkoitus jo eilen tulla päivittämään, mutta tuo mahan reistailu laittoi illan suunnitelmat uusiksi. Todella nostan hattua niille usean lapsen äideille, jotka silti bloggaavat päivittäin. Respect :)

Sitten itse asiaan! Sain mieheni ottamaan muutamia asukuvia kotikadullamme Dubrovnikissa. Asuimme tosiaan jonkun kodin yläkerrassa, mikä oli tosi toimiva vaihtoehto majoitukseksi. Asuimme kaupungin yläpäässä, josta pääsi kätevästi niin vanhaan kuin uuteenkin kaupunkiin. Illalla söimme enimmäkseen muualla kuin vanhassa kaupungissa, sillä siellä hinnat olivat korkeita ja ravintolat eivät näyttäneet kovin kummoisilta. Tiedätte varmaan sen säännön, jonka mukaan kannattaa vältellä rafloja, joissa on annosten kuvat ikkunassa. Noh, niitä riitti. Läheltä kaupungin uimarantaa sen sijaan löysimme viehättävän ravintolan, jossa kävimme useampaan otteeseen. Eräänä iltana sinne kanssamme sattui myös Kauko Röyhkä, jonka matkaa aloimme sitten seuraamaan Facessa. Hän on matkalla edelleen. Hänellekin suotakoon tässä välissä hatunnosto; matkustaminen on kivaa, mutta muu maa mustikka ja sitä rataa ;)













Lempiravintolamme vaati jonkin verran apostolin kyytiä, joten Converset osoittautuivat parhaaksi kenkävalinnaksi. Minulla ei ennen tätä kesää ole ollut tuollaisia tavallisia yksivärisiä Converseja, mutta olen niihin kyllä tosi tyytyväinen. Ne ovat sitä paitsi todella hyvät kengät jalassa ja yhdisteltävissä vaikka mihin. Mietin vain, miksi en ole hankkinut niitä aiemmin...

Aika monena iltana oli viileää, joten H&M:n wrapped shirt tuli todella tarpeeseen. Bongasin sen loppukeväästä nettimyymästä, ja sain odotella aika kauan, että sain napattua oman kokoni. Pitkään aikaan en ole tarkistellut mitään nettimyymälää oikean koon toivossa niin usein kuin tuolloin, mutta kyllä kannatti. Materiaali on jo valmiiksi nyppyistä, joten uskon, että pusero on pitkäikäinen -ei ainakaan nyppyynny ;) Olen fiksoitunut selässä oleviin yksityiskohtiin, ja erinäisiä selästä avaria tai aukinaisia paitoja on kertynyt jo aikamoinen määrä. Tämä on kuitenkin ehdoton kesäsuosikki. Yhdistin siihen nyt nuo talvella Vilan alesta bongatut tekonahkashortsit, nekin ovat mainio valinta viileään kesäiltaan. Näitä mainiota tässä nyt on täytynyt keksiäkin...huooh, ehkä se kesä sieltä vielä tulee :)