Kiiltävien ja muovisten pintojen pitkän voittokulun jälkeen veikkaan, että aito puu nousee jälleen uuteen arvoon. Pitkään pinnalla olleet kylmät sävyt, valkoinen ja uutena harmaan sävyt, kaipaavat rinnalleen jotakin lämmintä, ettei tunnelmasta tule liian laitosmainen ja kliininen. Itsekin katselimme ensin keittiiöön tasoksi tummanharmaata laminaattia, mutta päädyimme kuitenkin massiivikoivuun, sillä valkoisten kaappien ja vaaleanharmaan lattialaminaatin rinnalla se tuo tunnelmaa lämpöä ja kotoisuutta.
Oman sisustuksen ohjenuorana meillä on aina ollut kotoisuus. Ratkaisujen tulee olla sellaisia, että niiden kanssa pystyy elämään normaalia arkea. En esimerkiksi ymmärrä sisustuslehtien kuvia keittiöistä, joissa ei ole edes kahvikeitintä pöydällä. Kuinkahan monta viikkoa keittimen jaksaa oikeasti piilottaa kaappiin joka keittokerran jälkeen? Sisustuksen pitäisi olla sellainen asia, jonka pystyy pitämään luonnollisesti suunnitellussa kuosissa stressaamatta ja hampaita kiristelemättä. Oletankin, että kotoilu ja "living", nousevat äärimmäisen minimalistmin jälkeen jälleen suosioon. Siitä onkin ollut vihjeitä siellä täällä, neuleet ja "huolettomat pinot" ovat löytäneet tiensä aviisiin kuin aviisiin. Mieheni on sitä mieltä, että minä olen erityisen hyvä tekemään pinoja. Jepjep, pinoaja ilmoittautuu, pinoan sujuvasti paitsi lehdet, myös sukat, kirjat, pipot ja vaatteet ;) Kuvassa on Luhdan rahilla kotoilua harrastava sukkaprojektini. Ensimmäinen on valmis, toinen lepäilee rahilla -sisustuselementtinä...tottakai.
